Milloin meidän lapsiluku on täynnä? Mikä olisi sopiva määrä, jotta aikaa ja rahaa riittäisi?
Noi kysymykset on liikkunu jo pitkän aikaa mun päässä. Joskus tuntuu, ettei enää enempää. Yksi riittää. Mut toisaalta, jossain tuolla mun sisällä joku on päättänyt alkaa takomaan mun päähän ajatusta toisesta. Miten kiva olisikaan, jos olisi kaks lasta. Seuraa toisilleen, sais kokee sen ihanan vauva-ajan uudestaan, jopa nauttia siitä enemmän kun kaikki ei ookkaan enää niin uutta ja outoa.. Kyllä, mä haluan ainakin vielä yhden, ehkä jopa kaksi. Oon siis miettiny sitäkin, et kolme ois meidän perheen täyttävä määrä. Tiedän, ettei lapsi hankita vaan niitä saadaan, joten kenenkään ei tarvii siihen takertua.
Mä en kuitenkaan vielä halua toista, en moneen vuoteen. Haluun antaa Nikolle nyt jakamattoman huomion, tehdä seuraavan vasta kun Niko osaa jo itse tehdä normaalit arkipäivän asiat. Sitten voin taas antaa melkein jakamattoman huomion sille toiselle lapselle, koska Niko ois kuitenkin päivät koulussa.
Mulla on kyllä aivan järkyttävä vauvakuume! Kuin ihanaa oiskaan jos olis taas semmonen käsivarrelle mahtuva pienenpieni nyytti, jota joka ilta tuoksutella (kyllä, tuoksuttelen nikoakin vielä joooka päivä..) ja joka nukkus rinnan päällä, joku, jolle pukea niitä ihania 50cm vaatteita.. Oioi! Onneks Milla saa talvella nyytin, Hannalla on nyt, joten pääsen niitä välillä nuuskuttelemaan sitten!
Haluun myös sen ammatin ennen seuraavaa. Miten sit voiskaan hyvillä mielin olla sen 3 vuotta huoletta kotona. :)
Pakko fiilistellä ja lisätä tähä muutama Nikon kuva synnäriltä ja kotiutumisen jälkeen..
Tottakai mielessä on käynyt myös se, ettei saada enää ikinä lapsia, et korkeemman tahdon mukaan meidän lapsiluku ois nyt tässä. Pelottaa se ajatus, joten en halua juuri nyt ees aatella sitä.
♥: Jonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja vai ruusuja? Kerro huolesi.♥