Päivää.

Tääkin aamupäivä selvitetty kunnialla läpi, aamukahvit nautittu rauhassa, isi puuhannut puskurin kanssa parvekkeella, Niko kiukutellut kun ei saa äitin puhelinta. Nyt on rauha. Isi lähti kauppaan, Niko nukkumaan. Hetki yksin. Kaikkee sitä tässäkin hetkessä ehtii miettiä, pohtia ja pähkäillä. Mietiskelin äsken parvekkeella ollessani elämää, mitä mä haluan, kenen kanssa mä haluan ja miks mä haluan niin. Tajusin sen. Mulla on ihana mies, samalla niin helvetin ärsyttävä. Mut mä rakastan sitä. Se rakastaa mua. Molemmat ollaan niin tuittupäisiä, ei anneta periks. Kummallakin vahvat mielipiteet ja tahto, otetaan siis paljon yhteen. Kun mä joskus alttarille kävelen, haluun kävellä sinne Tn rinnalla, sanoo Tlle ne sanat "haluan olla sun aina." Vaikka joskus tuntuu, et mä haluan olla yksin, haluan olla sinkku ja elää sitä elämää mitä mun piti nuorena elää, mutten voinut kun aina oli parisuhde. Hyviä nekin oli. Kaikki kaksi muuta niin erilaista, mut silti niin samanlaisia. Sain tahtoni läpi, yleensä aina. Ei sanottu vastaan, aina kuulu sanat "kyllä kulta". Nyt mä tiedän mitä niistä suhteista puuttu, ja se oli se et joku ois sanonu mulle vastaan! T on se, joka rauhottaa mut kun hermostun (hermostun tooosi pienestä), vaikka T aina mut saa hermostumaan. T on maailman paras isi, ja aivan varmasti haluan lisää lapsia sen kanssa. 

Hihi♥

ps. tänää lähen kaverin kanssa käymään 360km päässä, ajetaan sama matka siis takaisin vielä tänää, voi vähän puuduttaa!

♥: Jonna