15.3.2013

15/3

(Mä kirjotan tätä monta tuntia, et älkää ihmetelkö jos on aamujuttuja ja sit onki jo päiväjuttuja) 

Mä alotin kirjottamaan tätä uudestaan ehkä kuutisen kertaa. Ei vaan ajatus taas juokse, vaikka mieli tekeekin kirjottaa. Oon muute huomannu, et oon tosi sekavakirjottaja? En osaa siis ilmaista itseeni kunnolla, tekstistä tulee sekavaa ja vaikeasti luettavaa. Peruskoulussa sain aina äidinkielen kirjotuksista 9-10-.. Kai mulla vaan oli niin hyvä mielikuvitus, että olin hyvä keksimää tarinoita, ja ne nosti niitä mun numeroita. :D 

Kävin äsken keittää kahvia viimesistä puruista, ja tuo maistuu ihan teelle. Sinne meni siis tää hyvä aamu. Heräsin aamulla ihanasti, ku Niko kurkki oman sänkynsä pinnojen välistä, oli konttausasennossa ja kilju. :) Nyt se höyryää tossa lattialla, tai siis ryömii. Kyllä, se vetää itteensä eteenpäin! Jokohan mä voin sanoa et Niko osaa ryömiä, vaikka kulku onkin hidasta? Se on muuten jännä, et Niko ei oo kertaakaan ite poistunut olohuoneesta, siis niinku ryömimällä tai peruuttamalla tai mitenkään ite liikkumalla. 

Nikokin söi, ja meni nyt nukkumaan aamupäikkärit. Mun tän päivän tavote ois siivota meijän koko asunto, makkari mukaanlukien.. Joten siinä tää päivä taitaakin vierähtää. Pitäs lajitella vaatteet, jotka lähtee varastoon ja laittaa Nikon vaatteet takasin lipastoon (nyt ne on lipaston päällä). Mua ärsyttää toi lipastokin, ku on niin pieni. On siis hoitopöydän alaosa, se yläosa heitettiin mäkeen jo aikapäiviä sitte. Ei noi Nikon vaatteet mitenkään mahu sinne. Pitäs ostaa uus, mut toisaalta vaatekaappi ois paljon helpompi ja tilavampi. Vie tosin enemmän tilaakin.. Äh, mä haluan sittenkin sen kolmion! Nikolle ois oma huone, jossa varmasti ois oma vaatekaappikin. 





luulin eiliseen päivään asti et noissa housuissa lukee suomi. :D






"Rakas lapseni,
rakastan sinua nyt,
tulen rakastamaan sinua huomenna,
rakastin sinua eilen
ja kaikkina päivinä ennen sitä,
kaikkina päivinä huomisen jälkeen.
On päiviä, jolloin raastat hermojani,
mutta se on äitiyden suoma etuus kasvaa vahvemmaksi;
päiviä jolloin pohdin äitiyden riittämistä,
mutta se on tae antaakseni kaikkeni.
Rakas lapseni,
tämän annan vain sinulle,
sydämeni suurimmalle valitulle,
kasvoitpa sinne siemenestä tai taimesta,
sinä olet minun."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja vai ruusuja? Kerro huolesi.♥