AAMUT

Aamukahvi ja tupakka. Mikä onkaan ihanempi asia? Se, kun kömmit silmät ristissä kahvinkeittimen luo, napautat sen päälle, haet hymyilevän pikkupojan sängystä, vaihdat sille vaipan, laitat lattialle ja haet sen aamukahvin. Sen jälkeen kömmit parvekkeelle, samalla tsekaten facebookin puhelimella. Kun mä tuun sieltä parvekkeelta, oon täysin valmiina uuteen päivään. Yleensä mä kyllä jumitan sen tunnin, enneku meen ottaa sitä kahvia. Niko käy ensimmäisille päiväunille heti aamupalan jälkeen, noin tunti-puoltoista heräämisen jälkeen. Sen jälkeen alkaa mun oma aika, sillon mä herään, juon vähän lisää kahvia, laitan itteni, käyn suihkussa yms. Sen takia mä nautinkin aamuista, jolloin T ei oo kotona. Tn mielestä jo heti aamulla pitäs olla hirvee kiire, kokoajan pitäs tehdä jotain, nounou. Mä oon hidas. Musta vähän tuntuu, et Niko on jossain suhteessa tullut muhun. Niko ei suostu syömään aamupalaa suoraan sängystä noustuaan, vaan siihen tosiaan menee se tunti-puoltoista. Niko myös viihtyy hyvin yksinään aamuisin. Niko saattaakin helposti olla sängyssä heräillä jostain 6 asti, ja rupee kitisemään vasta siinä 8-9 aikaan. Äiti tykkää! Ja niin, onkohan musta tullu vanha? Mä herään viikonloppuisinkin mieluusti siinä 10-11 aikaa, en yhtään jälkeen. Jos nukkuu puolpäivää, sen kyllä huomaa. Vasta siinä 4-5 aikaan rupee olemaan oikeesti hereillä, ja sitten onkin päivä pilalla!