HUOMHUOMHUOM

UUSI BLOGI!!!!!!!!!!!


♥: Jonna

BLOGI SIIRTYI

Uuteen pääset TÄSTÄ

♥: Jonna

Blogille uusi nimi?

Mä oon jo pitkään pyöritelly päässä ajatusta että perustaisin uuden blogin. Vanhat tekstit toki menisivät sinne, blogin idea pysyisi samana, mutta nimi ja osoite muuttuisi. Haluiaisin nimestä enemmän vain minusta kertovan, vaikka toki Nikon asioita täällä silti päivittelisin samaan tahtiin. :) Ehkä se innostaisi myös kirjoittamaan myös erilaisista jutuista, mitä nyt kirjoitan. 

Haluan ehdottomasti että te vanhat lukijat löydätte tienne myös uuteen blogiin, sittenkun sen aika joskus on! Milloin se tapahtuu, sitä en tiedä vielä, mutta varmaan aika piakkoin. :) Ehkä huomenna, ehkä kahdenkuukauden päästä!

Jos teillä on hyviä ehdotuksia uudesta nimestä, voitte laittaa niitä kommenttiboksiin! :) 

♥: Jonna

Mistä asioista olen lipsunut?

Jokaisella raskaanaolevalla, tai juuri äidiksi tulleella on varmasti periaatteita, mitä ei tekisi oman lapsen kohdalla. Tässäpä lista asioista, joista mä olen ensin sanonut, mutta loppupeleissä tehnyt asiat toisin.

Imetän ainakin vuoden ikään asti = Imetin ensimmäiset kaksi viikkoa.

Meillä ei lapsi vieressä nuku, oma sänky on sitä varten = Niko nukkuu melkein joka yö meidän välissä.

En laita lastani katsomaan lastenohjelmia siksi aikaa että teen kotihommia = Niko kattoo aina netflixiä, kun siivoan.

Pullosta luovutaan viimeistään vuoden iässä = Niko 1,5v ja edelleen juo pullosta maitonsa.. Myös yöllä.

Teen ruuat alusta asti itse = En tehnyt kun kerran Nikolle sosetta, ei vaan ollu mun juttu. Nyt tottakai teen ruuat itse, kun Niko syö jo normaalia ruokaa.

Oon kotona siihen asti kun Niko on kolme = Niko meni hoitoon vuoden ja kuukauden iässä.

Nukutan vauvan ulos =  Kerrostaloon muuttamisen jälkeen ei Niko oo enää päikkäreitä vaunuissa ulkona nukkunut. 

Lelut pietään omassa huoneessa = Tossahan noi lelut on olohuoneen, eteisen ja keittiön lattialla. Taitaa vessastakin löytyä joku. Jos siirrän ne Nikon huoneeseen, menee 10 min ja kaikki on taas ympäri asuntoa. 

Vaipat vaihdetaan hoitopöydällä = Alusta asti vaipat vaihdettiin missä sattuu, sohvalla, sängyllä, lattialla hoitoalustan päällä.. Mikä milloinkin hyvälle tuntui. 

En anna alle 3 vuotiaalle namia, limpparia tai sipsiä = Enpä. Niko on syönyt karkkia, limpparia maistanut pikkasen ja sipsejä se on käynyt joskus salaa syömässä, jos pussi on unohtunut nikon tasolle. 

Olikohan vielä jotain muuta.. Aivan varmasti tulee vielä monta asiaa, minkä tekeekin toisin, mitä ensin on ajatellut!

Mitä periaatteita teillä on ollu, mistä kuitenki ootte joustanu tai tehny asiat ihan toisin? 

♥: Jonna

VÄSYTTÄÄ

Mä oon ollu iha tajuttoman väsyny, joten en oo jaksanu avata koko bloggeria pariin päivään. Niin postaus, kun seuraamieni blogien lukeminen, on siis jäänyt. Kaiken aikani oon pyhittäny Nikolle, kodin siivoukselle, ruuanlaitolle ja nukkumiselle. En mä vaan oo vielä tottunu siihen, et herätyskello soi 5.30 (en halua lähteä kiireellä, niinku esim. kouluun voi mennä), kotona ollaan yleensä oltu siinä 18 aikaan! Tänää oliki poikkeuspäivä, oltiin kotona jo varttia yli 16, kera kummipoikani. Siskonpoika tuli siis meille yöks, huomenna Niko menee sinne, sillä mun on pakko saada nukkua. Joko Niko valvottaa, tai en muuten saa unta, joten parin tunnin yöunilla ollaan menty muutama viikko. 

Päivän asu, jaoinkin tän jo facebookissa! Jos et jo tykkää meidän fb sivusta, vasemmassa sivupalkissa on siihen suora tykkäislinkki!

Oonko teidän mielestä laihtunu? :D Tosi moni on sanonu mulle sitä, ja oikeestaan itekki oon huomannu et vaatteet istuu paljon paremmin, ja nuokin mustat farkut roikkuu, vaikka oli kesällä vielä ihan tiukat. 

Tää oli tämmönen pikanen moikkauspostaus, että tiedättepä etten oo mihinkään hävinny. :) Koitan päästä taas kunnolla kirjottelemaan ja julkaisemaan kuvia mahdollisimman pian, kuhan saan ensin vähä nukuttua tätä univelkaa pois! 

♥: Jonna

6.13

Mä en tiedä, onko kovin järkevää päivittää blogia 6 aamulla, mut aikaa muulloin ei vain ole! Mietin eilen jos olisin tullut vielä illalla postaamaan eilisestä päivästä, mut nukahdin sohvalle jo lastenohjelmien aikaan ja kohta nukuttiinkin kaikki kolme yhdessä kasassa. Herättiin Meerin soittoon, jonka ihan mielelläni otin kahville, koska kello oli jo 19 ja muuten oltas varmaan nukuttu pitkälle yöhö.. Niko heräs muuten tänää 5.30 mun herätyskelloon, kiva.

Eka päivä meni tosi hyvin! Olo oli kun olisin ollut siellä jo pidempäänkin töissä ja muhun luotettiin! :) Olin mun mielestä tosi oma-aloitteinen ja sainkin siitä kehuja. On tosi kiva mennä tänäänkin, oikeen odotan mitä tää päivä tuo tullessaan. :) Onhan toi matka (20km yhteensuuntaan) aika hanurista, mut ehkä mä selviän siitäkin. Tie on aika huono sinne, mut nopeestihan sen oppii ajamaan, muistaa mihin suuntaan seuraavaks tulee mutka. Voin vaan kuvitella missä kunnossa se tie on nyt, ku yöllä on kuulemma satanu lunta.. Voihan räkä. 

Päällä mulla on samat kun eilen, mut farkkuleggarit vaihtu normaaleihin leggareihin ja pitkähihaisena on keltainen tunika. Miltä kuulostaa? Mun mielestä  yksinkertainen, siisti mut kuitenkin pirteä tuon keltasen tunikan takia. 

♥: Jonna

Päivän asu

Aattelin tulla kirjottaa aamumoikat, heräsin tossa puol tuntia sitte ja oon iha jännityksissäni. :D Hörpin kahvia ja mietin onko nää vaatteet hyvät, vai pitäskö sittenkin vaihtaa.. Voinko mä laittaa eriparivillasukat, missä on kummassakin punanen pääväri?! Päädyin lopulta sitten ihan yksinkertaseen, farkkulegginsit, pitkähihanen ja neuletakki! 

Laukussa on vielä sit ulkohousut ja hanskat, koska todennäkösesti joudun olee ulkona. Jalkaan laitan mustat tennarit, tai sit noi lacosten lenkkarit.

Nyt mä juon ton kahvin loppuun ja herätän pojat! 

Hauskaa päivää teillekkin! 

♥: Jonna

Teiniäideistä inspiroituneena: Ensimmäinen vuosi äitinä

Kattelin tässä samalla teiniäitien tämän kauden viimeistä jaksoa ja siellä puhuttiin menneestä vuodesta, joten siitä inspiroituneena ajattelin kirjoittaa mun näkökulman ensimmäisestä vuodesta äitinä.

Alku oli todella outoa, kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Onhan mulla lasten kanssa paljon kokemusta ollut aikasemmin, mut se tunne kun tiedät ettei sitä haetakkaan pois. Se on nyt sun. Sun pitää kasvattaa, hoitaa ja huolehtia, koko loppuelämäsi ajan. Jaksoin hyvin valvoa, jaksoin hoitaa. Jaksoin pestä, jaksoin viihdyttää. Ainoa mikä teki tiukkaa, oli olla kotona. Mä en ole koskaan ollut koti-ihminen, mun on pakko päästä johonkin. Jaksoin kuitenkin, Nikon takia. Helpotti huomattavasti se, että mukana oli kokoajan toinen, joka pysty vahtimaan Nikoa. 

Ensimmäiset kuukaudet olivat todella ihania, kaikki oli ihanaa ja kaikki meni hyvin. Sitten väsyin. Väsytti, ärsytti, vitutti ja väsytti vielä vähän lisää. Mikään ei tuntunut miltään, kaikki oli rutiininomaista ja pakkopullaa. Muutto Mikkeliin. Elin parikuukautta kaksin Nikon kanssa, jolloin tajusin mitä on oikeasti olla yksinhuoltaja. Tomi oli mukana silloinkin, mutta hoidin yksin talouden niin siivoamisen kuin raha-asiatkin. Saimme molemmat ajatella ja päätimme yrittää vielä. Muutto yhteen, Mikkeliin. Elämä helpottui. Mua ei enää ahistanut asua kaukana kaikesta, vaan jaksoin päivästä toiseen ystävien ja perheen tuella. Nikolla on hoitaja melkeinpä aina puhelin soiton päässä, mikä helpottaa elämää huomattavasti, vaikkei sitä hoitajaa tarvitsisikaan. Ihmisiä käy kylässä, voin poistua kotoa ihan vaan vaikka kaupunkiin pyörimään, katselemaan muita ihmisiä. Voin soittaa kavereille, voin nähdä niitä. 

Väsymys siis helpottui, oli ihana touhuta ja olla kotona Nikon kanssa. Tein päätöksen että syksyllä mä meen kouluun ja Niko saa aloittaa hoidon. Kesällä Tomin loma oli ihanaa aikaa, tehtiin asioita perheenä, nukuttiin pitkään ja vain oltiin ja rentoiltiin. Syksy tuli, koulu alko. Väsymys nosti taas päätään, mutta helpottui vähän ajan päästä. Oli ihanaa, kun lähes päivittäin näki aikuisia ihmisiä, ei tarvinnut jutella vauvajuttuja, sai juoda kahvinsa lämpimänä ja olla ihan hiljaa. Mutta oli myös ihana hakea Niko hoidosta, nähdä ne nauravat kasvot, tulla kotiin leikkimään oman rakkaan ihanan lapsen kanssa. 

Arki, elämä ja asiat on helpompaa ja helpompaa kokoaika, mitä enemmän Niko kasvaa. Vauva aika oli ihanaa, mutta ihanaa on tämäkin, nähdä kun oma lapsi leikkii, oppii kokoajan uutta ja tulee halaamaan leikkien välissä.

Mä rakastan tätä, mä rakastan sitä, mä rakastan olla äiti! 
♥: Jonna

Aamuinen avautuminen

Nikon serkku on yökyläilemässä (ikäeroa reilu 10kk), ihmeen hyvin kaikki menny! Niko tosin nukahti eilen vasta vaille 12 yöllä, koska nukku meidän sängyssä, eikä oo tottunu nukahtamaan siihen kun vasta keskellä yötä. Tavallaan ihan hyvä, koska jos tänään selvitään ilman päiväunia, on paljon helpompaa mennä illalla aikasin nukkumaan ja aamulla herätä aikaisin hoitoon. 

Pojat heräili siinä 9.15, joten mäkin sain nukkua yli 9 tuntia! Nyt hörpin tätä joka-aamuista aamukahviani, ihmeellisen virkeenä ja pohdiskelen tän päivän suunnitelmia ja ruokaa. 

Ainii, mun piti tulla yks päivä kirjottamaan juttua siitä, kun sain kommentin tänne kerran. Siinä haukuttiin mun koko blogi, mun kirjotustyyli jne. ja siinä sanottiin et mua vituttaa joskus.. No, ymmärsin sen tietenkin niin ettei blogissa tästä saisi mainita. Pohdiskelin vaan et miks? Täähä on mun blogi, joka kertoo mun elämästä? Mä en halua kuulua niihin bloggaajiin, joilla muka AINA menee niin täydellisesti, elämä on ruusuilla tanssimista eikä koskaan mikään ota päähän, lastenhoito on niin best aina ja aina teet sen hymy huulilla sydän pakahtumassa onnesta. Koska mä en usko et toi on totta yhessäkään perheessä, tai jos on, ni tulkaa ilmottautumaan mulle. Ja jos sua ei kiinnosta lukee mun vitutuksista tai katella mun kuvia, tuolla oikeessa yläkulmassa on rasti, jota painamalla pääsee pois. Mä en halua et ykskään tätä seuraa, jos ei kerta tykkää mun juttuja lukea. Tää on mun paikka purkkaa asioita, saada itteni miettimään eri näkökulmista. Kuin vapautunu olo onkaan, kun on ensin kirjottanu tätä (ja samalla juonu sitä perkeleen kahvia) ja sitten vaan oot ajattelematta yhtään mitään. Kyllä muuten virkistää. Ja kirjotusasusta, mä en tykkää kirjottaa kirjakielellä, koska se ei oo yhtään mun tyyppistä. Kirjotan tätä just sillä tavalla, kun itse haluan ja mikä on mulle luonnollista. Ja tottakai asioista saa mainita, jos joku tätä blogia kehittäisi. Mutta se, että lause alotetaan sanoin "Ei millään pahalla.." ja lytätään koko blogin sisältö, ei todella oo rakentavaa palautetta. Jos blogin nimi on meidän mukana, eikö oo aika oletettavaa että se kertoo meidän normaalista arjesta, ainakin noin pääpiirteittäin? :) 

Kiitos, olen puhunut! Kertokaa tekin toki mielipiteenne tästä asiasta. 


♥: Jonna

Nikolle sisaruksia?

Kuinka monta on sopiva? Kuinka paljon rakkautta muhun mahtuu? Milloin meidän perhe on valmis? Noita asioita on tullut paljon mietittyä, enkä todellakaan tiedä vastausta. Ehkä sen huomaa sitten kun lapsiluku on täynnä? Ehkä tulee se tunne, et nää ois nyt tässä, meidän perhe on nyt ehjä. Mulla on varmaan ikuinen vauvakuume, mutta eihän siitä mitään tule, jos aina sen vauvakuumeen mukaan niitä vauvoja tehtäis. :D Joskus pohdin, jospa Niko jäis sittenkin ainoaksi lapseksi, mutta kyllä mä vielä ainakin kerran haluan olla raskaana ja synnyttää, katsoa kun pienestä kasvaa iso. Mä tiedän ettei lapsia tehdä vaan niitä saadaan, joten toivon et luoja luo meille ainakin vielä yhden kullannupun. :) Milloin? Sitä en vielä tiedä. Ehkä sitten, kun Niko on lähempänä kouluikää, jotta voin antaa vauvalle enemmän aikaa, kun Niko on jo silloin sen verran omatoiminen. 

Ja mä haluan tuntee sen, ku hikipäässäni puserran vauvaa ulos. Haluan tuntea sen, että itse olen oikeesti synnyttänyt. Haluan huutaa kivusta, haluan itkeä kun sattuu, haluan unohtaa ne kivut heti, kun saan vauvan syliin. Haluun samantien alkaa itse hoitamaan lasta, enkä maata vain liikuntakyvyttömänä ensimmäiset päivät, kun muut hoitavat lastani. 

♥: Jonna

KAUHUKOHTAUKSIA

Niko on alkanut saamaan öisin kauhukohtauksia. Herää huutamaan suoraa huutoa, ei auta syli, ei lattialla olo, ei maitopullo, ei silitys.. Huuto jatkuu n. 10-20min, ja loppuu kun seinään. Kohtauksen aikana Niko ei tunnista meitä, eikä anna koskea. Ollaan siis vain istuttu lattialla huudon ajan ja katsottu ettei Niko satuta itseään. Näitä tulee n. 5 kertaa viikossa, eikä ole väliä mitä päivällä ollaan tehty. Se on aivan hirveää, kun et yksinkertaisesti vain voi mitään. Lapsi huutaa, jonka jälkeen Niko yleensä "herää" ja tunnistaa meidät. Ollaan otettu Niko aina sen jälkeen syliin ja meidän väliin nukkumaan. Pitääkin ottaa nää puheeks lääkärineuvolassa, joka meillä on tässä kuussa. Onko muilla ollut tälläistä? 

Yöllinen kauhukohtaus on unenaikainen voimakas pelkotila, jonka aikana unessa oleva lapsi tai aikuinen voi huutaa tai itkeä kauhuissaan. Ne eroavat painajaisunista siinä suhteessa, että lapsi ei herää kohtaukseen eikä hän aamulla herättyään muista kohtausta.

Kauhukohtaukset ovat yleensä vaarattomia eivätkä edellytä mitään hoitoa, ellei niihin liity unissakävelyä tai huitomista, jotka voivat altistaa loukkaantumisille. Tiheästi toistuvina ne voivat häiritä lapsen tai perheen muiden jäsenten unta ja aiheuttaa päiväväsymystä. Jos kauhukohtaukset toistuvat usein, niitä voidaan vähentää etenkin aikuisilla joko bentsodiatsepiineilla tai masennuslääkkeillä.

Kauhukohtausten toistuessa on tärkeää tehdä makuuhuoneesta turvallinen eli esimerkiksi kannattaa sulkea ovet ja ikkunat sekä poistaa teräväkulmaiset huonekalut. Säännöllinen uni-valverytmi ja illan rauhoittaminen turhalta hälinältä vähentävät kohtauksia. Jos lapsella esiintyy kohtauksia usein ja samaan aikaan, kohtausten ajankohdasta kannattaa pitää kirjaa ja herättää lapsi noin 15 minuuttia ennen kohtauksen tavallista ajankohtaa ja nukuttaa sen jälkeen uudelleen. Tärkeintä on olla rauhallinen ja myönteinen. Yölliset kauhukohtaukset eivät ole vaarallisia, ja iän myötä ne lähes aina häviävät.(terveyskirjasto.fi)

♥: Jonna

Kaipaatko kynttilöitä?

Kerroinkin teille siitä, että aloitin Partylitellä itsenäisenä konsulttina. Perustin verkkokaupan, josta kuka tahansa voi tilata tuotteita suoraan kotiovelleen, yli 100e tilauksissa on ilmainen toimitus (ja tosiaan oikeesti kotiovelle), joten kannattaa esim. äidin tai siskon kanssa tehdä yhteistilaus. Mielelläni kerron asiasta lisää, joten kysykää vain rohkeasti joko täällä tai sähköpostilla! Muistakaahan tsekata myös kuukausittain vaihtuvat tarjoukset! Ja mikäli haluat tuotteita halvemmalla, kerää irtotilauksia lähipiiristäsi ja saat mahtavia etuja. :) Kerron mielelläni siitäkin lisää.

TÄÄLTÄ voit tilata Partylite tuotteita suoraan kotiin, ei väliä vaikka asusitkin kaukana miusta. :)

♥: Jonna

Kysykää koulusta ja muuta!

Suklaata, ruisleipää kera kylmäsavustetun lohen, graavilohi sulamassa jääkaapissa ja jääkylmä cocacola pullo vieressä! Tänää kävin vähä shoppailemassa, ostin kaks samanlaista neuletakkia (kirppis, 1e/kpl), tosin ne on eriväriset, sit ostin farkkuleggarit (2e kirppis) ja uuden meikkivoiteen ja puuterin. Päädyin valitsemaan taas ehkä kaupan paskimmat, mut ne oli halvimmat. Vaan 5e/kpl Anttilassa. Ehkä näillä nyt pärjää taas hetken.

Mun jalka on edelleen kipee, tosin kipu on siirtyny polveen. Ei pysty siis vieläkään kävelemään kunnolla, kaupungissa suju kyllä ihan hyvin, mut nyt iltasella on alkanu koskee taas.
Huomenna ois viimenen päivä Nikon kans kaksin viikolla, maanantai Tomilla vapaa ja tiistaina alkaa täysaherrus työharjottelun parissa.. Sen jälkeen bloggailu voi taas hiljentyä, koska haluun pyhittää ainoot vapaa-aikani Nikon kanssa olemiseen. Työharjottelu loppuu hiihtolomaviikkoon, eli maaliskuun alussa. Sitten pääsee taas vähä rennompaan olemiseen, ku eipä mulla tuota koulua hirveesti keväälläkään näköjään oo :)

Heei, mietin et mähän voisin tehdä postauksen mun koulusta, niin et te kysytte ja mä vastaan? Sillein on ehkä helpompi kertoa, ku on selvät kysymykset mihin vastata! :) Kysykää vaikka tän postauksen alle, ja vastailen sitte ku kysymyksiä on tarpeeks. :)






♥: Jonna

Mitä mä haluan vuodelta 2014?

Mitä toivon juuri alkaneelta vuodelta?

Haluan muuttaa, haluan uuden asunnon. Isomman, valosamman ja paremmilla säilytystiloilla. Lähempää keskustaa, rauhallisemmalta alueelta, jossa on leikkipaikka lähellä. 

Uusia vaatteita Nikolle ja mulle, uusia huonekaluja, uusi telkkari. Lotto voitto tänne please! 

Uusi tatuointi, äiti & isi ranteisiin, joku Nikoon liittyvä.

No ripset. Tarviiko sitä selittää? :) 

Risteilylle!! Siitä on niiin kauan ku viimeeks oon ollu! Onneks suunnitteilla on mennä mun synttäreiks laivalle. 

Olla onnellinen, kuka sitä ei haluais.♥

Sit mä haluan, että mun elämästä lähtis kaikki kusipäiset paskaa puhujat pois. Mutta tiiän, ettei ne koskaan häviä, vaikka vanhoista pääsis eroon, tulee uudet tilalle. 

Haluan, että Niko on onnellinen, tyytyväinen ja tuntee itsensä rakastetuksi. 

Haluan, että Tomi on kaikkea samaa, mitä Nikokin. 

Ettei kenellekkään läheiselle sattuisi mitään, kukaan ei sairastuisi tai kuolisi. 

Näitä asioita haluan, sit mä haluan että musta kehittys parempi bloggaaja, oppisin kuvaamaan paremmin ja valmistuisin sieltä pirun koulusta joskus! :D 

♥: Jonna

Uusi vuosi

Väsyttää, tärisyttää, päätä särkee ja takareisi on kipee. Onnistuneet bileet siis? Ilta alko keilaamisella, oli ihan mukavaa! Reisilihas revähti, mut ei se menoa haitannu. Keilahallilta jatkoille mäkkii, mäkistä jatkojenjatkoille Mäntyharjulle! :D Kivoja ihmisiä, hyvää musiikkia (vaikka dj ei osannukkaa hommaansa, soitti se silti ihan hyviä biisejä), hyvää juotavaa & tanssimista. Kuvia baarista mulla ei oo, koska en jaksanu raahata järkkäriä siellä mukana. 

Sit vielä muutama kuva kaverin asunnosta, missä oltiin. Eikö oo ihanan näköstä?

♥: Jonna